Tervetuloa taas Vaahteroiden pariin. Tässä jaksossa kuvaan astuvat korvaavat ihonvärit, ihan näin btw.
Viime kerralla jäimme jännittämään, armahtaisiko Viikatemies satelliitin alle jääneen Nellin ja palauttaisiko hänet elävien kirjoihin:
Danielin anelut eivät tehonneet, vaan Viikatemies korjasi Nellin sielun talteen ja jätti tilalle tylsän hautakiven. Veeti (joka oli ollut periaatteessa Nellin kissa) jäi vielä naukumaan sen ääreen.
Vanha talo sisälsi liikaa tuskallisia muistoja, ja koska varaa oli, Vaahterat päättivät rakennuttaa itselleen uuden kodin edellisen tilalle.
Tässä uuden asunnon pohjapiirros. Talo taitaa olla pienempi kuin entinen, mutta se ei ole niin kauhean hajanainen. Talosta löytyy siis kaksi vessaa, kaksi makuuhuonetta, olohuone ja keittiö.
Vilman ei ollut tarkoitus lähteä yliopistoon, mutta uuden asunnon nieltyä kaikki rahat hän päätti sittenkin lähteä - ylimääräiset ruokittavat suut eivät olleet tarpeen. Sitä paitsi hän halusi vimmaisesti saada äitinsä takaisin, ja yliopiston jälkeen se voisi olla mahdollista...
Pian taksi kurvasikin pihaan ja Vilma hyppäsi kyytiin suuntanaan Stenvall-instituutti. Pikkuinen Viima-kisu tuli taksin taakse hyvästelemään.
Hetken kuluttua taksi oli jo jättänyt Vilman uuden asuntolansa pihaan. Hän valitsi pääaineekseen fysiikan.
Ensimmäiseen luentoon oli vielä aikaa, joten Vilma lähti saman tien katsastamaan kauppoja. Kampaamokäynnin jälkeen vuorossa oli uusien vaatteiden metsästys, asuntolan kaapista löytyneet kun olivat varsin karmeita.
Samaan putiikkin sattui tulemaan varsin komea nuorimies, Panu nimeltään. Vilma meni heti tekemään tuttavuutta, ja hetken kuluttua Panu pyysikin hänen puhelinnumeroaan. Hyvillä mielin Vilma maksoi vaateostoksensa ja lähti asuntolaa kohti.
Asuntola tuntui varsin hiljaiselta paikalta. Vilma oli hieman yksinäinen, varsinkin kun Veronika saapuisi yliopistoon vasta vuoden kuluttua.
Onneksi Panu kuitenkin soitti jo samana iltana. Vilma keksi kutsua hänet kylään.
(Tuleva) Pariskunta leikki tyynysotaa lähes koko illan, ja heistä kerkesi tulla hyviä ystäviä. Tosin Vilma halusi vielä enemmän...
Opiskellakin täytyi, jos tahtoi läpäistä lukukauden. Vilma jaksoi valvoa lähes koko yön lopputyötä kirjoittaen ennen loppukokeeseen lähtöä.
Vilma läpäisi ensimmäisen lukukautensa reippaasti arvosanalla 5. Hän ei kuitenkaan jaksanut iloita asiasta, vaan ajatteli ikivanhaa murtoa. Huoh.
Lopulta juhlamieli kuitenkin valtasi hänetkin, ja hän päätti jakaa ensisuudelmansa kyläilemään tulleen Panun kanssa. En viitsi kertoa, mitä Vilma ajattelee tässä kuvassa, mutta se liittyy mustavalkoraita-paitaiseen, pipopäiseen naishenkilöön (ärrrr).
Asuntolasta löytyi jopa kummitus! Rebekka-niminen kummitus ei kuitenkaan säikäytellyt muita, vaan puursi esseensä parissa. Aamulla hän oli taas muuttunut läpinäkymättömäksi. Ehkä se olikin joku tieteellinen koe? Fysiikan ja ties minkä mystisen opiskelijoitahan voi olla kämppä pullollaan.
Kaikkea sitä joutuu tekemään opiskelumenestyksen eteen - jopa kuntoilemaan! Valmentaja tuli jostain syystä sättimään Vilmaa ja käski hänet tekemään punnerruksia, vaikka hän oli ahkerasti jumpannut koko ajan.
Pian Vilma ei enää jaksanut odottaa, vaan kosi Panuaan, joka vastasi myöntävästi karmeasta tilanteesta huolimatta. Ehkä epäromanttisinta ikinä: taustalla juustopastaa syöviä, röyhtäileviä opiskelijoita. Juhuu.
Vilman lähdettyä kevätlukukauden loppukokeeseen asuntolan keittiössä syttyi tulipalo. Onneksi kattoon oli asennettu sprinklereitä, eikä vaaratilannetta päässyt syntymään. Lattia vaan kastui ja oli lätäköiden peittämä, kunnes Vilma suostui sen luuttuamaan.
Vilma läpäisi fuksivuotensa parhaalla mahdollisella arvosanalla.
Sillä välin kotona koitti Veronikan aika kasvaa teiniksi. Hänkin on varsin nätti tyttö, joten perijän valitseminen tulee olemaan vaikeaa.
Tällainen teini hänestä kasvoi. Ulkonäkö on lähes sama kuin lapsena, nenä vain on jotenkin terävä. Tavoitteeksi tuli mammona ja elämäntoive oli 100 000§ ansaitseminen. Veronika pitää mustista hiuksista ja kunnosta, mutta hän inhoaa lemua (kukapa ei).
Saman tien Veronikakin soitti taksin viemään itseään yliopistolle. Stipendi tuli vain hyvistä arvosanoista, kuten siskollaankin.
Ja niin Veronika saapui asuntolaan siskonsa seuraksi. Hän valitsi pääaineekseen teatteritaiteen.
Vilma työskenteli kaikkena vapaa-aikanaan asuntolan kahviossa ansaitakseen rahaa oman opiskelijakämpän ostoon.
Veronika taas keskittyi opiskeluun. Häntä huoletti, ettei yltäisi opiskelumenestyksessä yhtä korkealle kuin isosiskonsa. Molemmat kuitenkin läpäisivät taas syyslukukauden parhaalla mahdollisella arvosanalla.
Siskokset eivät olleet lapsina mitenkään läheisiä, joten yhdessäasuminen ilman vanhempia nosti tunteita pintaan. Tytöt kiistelivät jatkuvasti keskenään lähes kaikesta.
Pian Vilman mitta tuli täyteen. Hän päätti jättää yliopiston kesken ja palata takaisin kotiin.
Vilma siis on valittu perijäksi. Hän palaa Vaahteroiden taloon jatkamaan sukua Panunsa kanssa. Tuo asu taitaa olla siskosten keskuudessa aika suosittu.
Veronikaa harmitti siskonsa lähtö, mutta oli siinä yksi hyvä puoli: hän sai Vilman hienon huoneen itselleen.
Seuraavassa osassa sitten näemme, miten alkaa Vilman ja Panun yhteiselo, ja mahdollisesti tapaamme jo kolmannen sukupolven edustajia :)
perjantai, 23. helmikuu 2007
Osa 4: Visiitti yliopistolla
perjantai, 23. helmikuu 2007
Osa 3: Ikäviä yllätyksiä
Viimeksi jäimme seuraamaan Veronikan taaperoitumista. No, tällainen hänestä kasvoi:
Veronikalla on täysin sama luonne (siis myös horoskooppi) kuin isosiskollaan, 5/5/9/5/1. Ulkonäössäkään ei ole mielestäni juurikaan eroa, tosin vaatteet ovat kamalammat.
Illallispöydässä Daniel päätti avautua tyttärelleen siitä, kuinka Vilma oli oikein saanut alkunsa. Tilanne pääsee sopimattomien puheenaiheiden listalla varsin korkealle.
Seuraavana päivänä Vilma sitten sai kuin saikin ensimmäisen kymppinsä! Nellikin oli hyvin innoissaan (huomaa muikea ilme).
Vihdoin ja viimein Vadelma ja Veeti saatiin suostuteltua hankkimaan pentuja keskenään. Jihuu, en olekaan vielä nähnyt kissanpentuja.
Tapahtumaa ryntäsi seuraamaan Poliisipartio (Daniel ja hänen ystävänsä Kuka-Olikaan), mutta "valitettavasti" liian myöhään. Tilulii-ääntä ei kylläkään ensimmäisellä kerralla kuulunut, vasta kolmas kerta toden sanoi.
Jälleen murtovaras! Ira Eskola hiippaili kohti taloa varsin itsevarmana - murtovaraskerhossa oli liikkunut huhu, että Vaahteroiden talo oli varsin helppo kohde.
Mutta hahaa, viime kerrasta oltiin kuin oltiinkin viisastuttu ja ovenpielestä löytyi varashälytin.
Poliisi kaahasi taas paikalle pillit ulvoen ja pienen kamppailun jälkeen kytki Iran käsirautoihin. Vaahterat saivat vielä 500§ palkkion varkaan kiinniottamisesta.
Tapauksessa oli kyllä ne huonotkin puolensa. Perhe oli juuri toipunut edellisestä murrosta - siis raivokohtausten suhteen - kun uusi tuli.
Päivällä talossa sattui salaperäinen vesivahinko. Mikään ei ollut rikki ja vettä vain tulvi ympäri keittiötä. Vilmalla kuitenkin oli hauskaa (kunnes hän joutui luuttuamaan lätäköitä).
Pian oli Veronikankin aika kasvaa lapseksi. Talossa oli ollut jotenkin kiire, kun hänelle ei oltu keretty opettaa muita taitoja kuin puhuminen, ja sekin viime hetkellä.
Tämmöinen hänestä kasvoi. Melko samannäköinen kuin Vilma, nenä taitaa olla kuitenkin vähän isompi ja suu kapeampi.
Myös Veronika jaksoi vihoitella murrosta, vaikka olikin ollut taapero sen tapahtuessa. Ja nukkumassa.
Aivan yllättäen (niin yllättäen, etten kerennyt edes synnytyskuvaa ottaa) maailmaan saapui pieni tyttökissa, joka nimettiin Viimaksi. Koko perhe oli poikasesta aivan innoissaan.
Veronika oli "onnekkaasti" kasvanut sunnuntai-iltana, joten hän pääsi aloittamaan koulunkäynnin samantien. Kymppiä ei hänkään ensimmäisenä päivänä vielä tuonut.
Illalla oli taas kasvun aika - tällä kertaa vuorossa oli jälleen Vilma. Juhlia ei viitsitty järjestää, pikainen pyörähdys olohuoneessa perheen läsnäollessa sai luvan kelvata.
Vilmasta kasvoi kaunis nuori nainen. Tavoitteekseen hän sai tiedon, ja hän halusi välttämättä päästä aikuisena Hullun tiedemiehen ammattiin. Vilmaa viehättivät erityisesti kova kunto ja juhla-asut, eikä hän pitänyt lihavista simeistä.
Syntymäpäiväaterian jälkeen Nelli päätti mennä ulos rentoutumaan. Hän asettui pitkäkseen nurmikolle ja katseli tähtiä. Yhtäkkiä hänen näkökenttäänsä ilmestyi jokin musta, hurjaa vauhtia suureneva möhkäle. "Hei, mikä t...?" (Seuraava kuva ei sovellu herkille katsojille)
TU-TUMPS. Radaltaan suistunut satelliitti liiskasi Nellin alleen!
Koko perhe juoksi ulos kuultuaan jysäyksen. Kun he tajusivat mitä oli tapahtunut, kaikki purskahtivat itkuun. Kun Viikatemies ilmestyi paikalle korjaamaan sielua talteen, Daniel lankesi polvilleen ja aneli vaimoaan takaisin. Jos haluat tietää, miten Nellin käy, lue myös seuraava osa.
Veronikalla on täysin sama luonne (siis myös horoskooppi) kuin isosiskollaan, 5/5/9/5/1. Ulkonäössäkään ei ole mielestäni juurikaan eroa, tosin vaatteet ovat kamalammat.
Illallispöydässä Daniel päätti avautua tyttärelleen siitä, kuinka Vilma oli oikein saanut alkunsa. Tilanne pääsee sopimattomien puheenaiheiden listalla varsin korkealle.
Seuraavana päivänä Vilma sitten sai kuin saikin ensimmäisen kymppinsä! Nellikin oli hyvin innoissaan (huomaa muikea ilme).
Vihdoin ja viimein Vadelma ja Veeti saatiin suostuteltua hankkimaan pentuja keskenään. Jihuu, en olekaan vielä nähnyt kissanpentuja.
Tapahtumaa ryntäsi seuraamaan Poliisipartio (Daniel ja hänen ystävänsä Kuka-Olikaan), mutta "valitettavasti" liian myöhään. Tilulii-ääntä ei kylläkään ensimmäisellä kerralla kuulunut, vasta kolmas kerta toden sanoi.
Jälleen murtovaras! Ira Eskola hiippaili kohti taloa varsin itsevarmana - murtovaraskerhossa oli liikkunut huhu, että Vaahteroiden talo oli varsin helppo kohde.
Mutta hahaa, viime kerrasta oltiin kuin oltiinkin viisastuttu ja ovenpielestä löytyi varashälytin.
Poliisi kaahasi taas paikalle pillit ulvoen ja pienen kamppailun jälkeen kytki Iran käsirautoihin. Vaahterat saivat vielä 500§ palkkion varkaan kiinniottamisesta.
Tapauksessa oli kyllä ne huonotkin puolensa. Perhe oli juuri toipunut edellisestä murrosta - siis raivokohtausten suhteen - kun uusi tuli.
Päivällä talossa sattui salaperäinen vesivahinko. Mikään ei ollut rikki ja vettä vain tulvi ympäri keittiötä. Vilmalla kuitenkin oli hauskaa (kunnes hän joutui luuttuamaan lätäköitä).
Pian oli Veronikankin aika kasvaa lapseksi. Talossa oli ollut jotenkin kiire, kun hänelle ei oltu keretty opettaa muita taitoja kuin puhuminen, ja sekin viime hetkellä.
Tämmöinen hänestä kasvoi. Melko samannäköinen kuin Vilma, nenä taitaa olla kuitenkin vähän isompi ja suu kapeampi.
Myös Veronika jaksoi vihoitella murrosta, vaikka olikin ollut taapero sen tapahtuessa. Ja nukkumassa.
Aivan yllättäen (niin yllättäen, etten kerennyt edes synnytyskuvaa ottaa) maailmaan saapui pieni tyttökissa, joka nimettiin Viimaksi. Koko perhe oli poikasesta aivan innoissaan.
Veronika oli "onnekkaasti" kasvanut sunnuntai-iltana, joten hän pääsi aloittamaan koulunkäynnin samantien. Kymppiä ei hänkään ensimmäisenä päivänä vielä tuonut.
Illalla oli taas kasvun aika - tällä kertaa vuorossa oli jälleen Vilma. Juhlia ei viitsitty järjestää, pikainen pyörähdys olohuoneessa perheen läsnäollessa sai luvan kelvata.
Vilmasta kasvoi kaunis nuori nainen. Tavoitteekseen hän sai tiedon, ja hän halusi välttämättä päästä aikuisena Hullun tiedemiehen ammattiin. Vilmaa viehättivät erityisesti kova kunto ja juhla-asut, eikä hän pitänyt lihavista simeistä.
Syntymäpäiväaterian jälkeen Nelli päätti mennä ulos rentoutumaan. Hän asettui pitkäkseen nurmikolle ja katseli tähtiä. Yhtäkkiä hänen näkökenttäänsä ilmestyi jokin musta, hurjaa vauhtia suureneva möhkäle. "Hei, mikä t...?" (Seuraava kuva ei sovellu herkille katsojille)
TU-TUMPS. Radaltaan suistunut satelliitti liiskasi Nellin alleen!
Koko perhe juoksi ulos kuultuaan jysäyksen. Kun he tajusivat mitä oli tapahtunut, kaikki purskahtivat itkuun. Kun Viikatemies ilmestyi paikalle korjaamaan sielua talteen, Daniel lankesi polvilleen ja aneli vaimoaan takaisin. Jos haluat tietää, miten Nellin käy, lue myös seuraava osa.
torstai, 22. helmikuu 2007
Osa 2: Kissoja ja kiivasta kasvua
Tervetuloa jälleen Vaahteroiden pariin! Viime osa loppuikin siihen, kun poliisiauto kurvasi talon pihaan. Mistähän olikaan kysymys?
Ei mistään vaarallisesta ainakaan - eläintensuojeluviranomainen vain toimitti Vaahteroille Veeti-nimisen kollikissan Vadelman seuraksi.
Yhteiselo ei kuitenkaan alkanut toivotulla tavalla, nimittäin heti päästyään ovesta sisälle Veeti ryntäsi raatelemaan sohvaa. Se ja Vadelma eivät myöskään tulleet toimeen keskenään.
Vaikka Nellin raskaus oli aluksi ollut helppo (ei pahoinvointia), se vaati nyt veronsa. (Anteeksi muuten nämä jotkut kuvat, talon valaistustaso oli aluksi melko kehno.)
Vadelma sai ylennyksen varoitettuaan Kehruli-nimistä supertähteä. Tämä kissa on perheen rahantuoja!
Vähitellen Vadelma ja Veeti alkoivat tulla paremmin toimeen keskenään. Jatkuva sähinä oli vaihtunut iloiseksi leikinnäksi lähes kokonaan.
"Hei! Mahaa alkoi inhottavasti poltella, taisi alkaa närästämään se äskeinen spagetti. Saisinko Rennietä?"
Jep, synnytyksen aika. Nelli huusi täyttä kurkkua niin, että Danielkin vallan pomppasi säikähdyksestä ilmaan. Kissatkin heräsivät yleisöksi seuraamaan synnytystä.
Uusi tulokas oli tyttö, ja hänet nimettiin Vilmaksi. Vilma peri äitinsä ihonvärin, isänsä silmät ja molempien vanhempien blondit hiukset. Kuva ei ole mikään paras mahdollinen, mutta tuo Vilman "mitään en oo ottanut"-ilme oli niin ihana :,D
Hämmennyin hieman, kun heti Vilman synnyttyä perhetavoitteinen Nelli laski lapsensa maahan ja näytti tuommoista naamaa. Selvisi kuitenkin, että hän vihoitteli siitä ryöstöstä. Rasittavaa.
Talon keittiö saatiin uusittua, ja Veetille hankittua oma kori. Vadelma meni heti testaamaan sitä, eikä ottanut onkeensa vihjaustani noiden värien suhteen (Vadelman siis olisi pitänyt mennä tietenkin tyttömäisempään punaiseen).
Tullessaan töistä Daniel näki Nellin pihalla pitelemässä kurkustaan kiinni ja kaatumassa maahan. Daniel syöksyi autosta ulos tuhatta ja sataa, mutta selvisi, että Nelli vain opetti Vadelmaa leikkimään kuollutta :)
Yksi lapsi ei perhetavoitteiselle pariskunnalle riittänyt, eikä heillä ollut mitään syytä odotellakaan ennen seuraavan hankintaa. Kaikki työssäkävijät saivat jatkuvasti ylennyksiä, joten rahaakin oli tarpeeksi. Ei liikaa kuitenkaan, tietysti.
Ja mikä on ensimmäinen ajatus sängystä nousemisen jälkeen? Murtovaras. Aargh! Vihaan tuota raivostumis-toimintoa.
Uusi lapsi antoikin pian merkkejä itsestään nonstoppina. Nelli oksensi jopa keskellä yötä.
Ei uskoisi, että tuo on kissan mielestä kovin mukava paikka, mutta siinä Veeti viihtyi koko Nellin suihkutuokion ajan. Lieneekö sitten ollut loukussa?
Pian Vilman vauva-aika olikin hurahtanut ohi. Kasvu tapahtui koruttomasti keittiössä, ilman minkään sortin kekkereitä.
Tämmöinen söpöläinen hänestä kasvoi. Vilma on horoskoopiltaan rapu ja tavoitepisteitä on 5/5/9/5/1. Erittäin menevä marisija siis, suomeksi sanottuna potentiaalinen koulukiusaaja.
Ei, Vilma ei kiusaa Vadelmaa, vaan halaa sitä. Vaikka kissan ilme on paniikinomainen, se tykkäsi halihetkestä.
Ja näin nopeasti olemme edenneet jo toisen lapsen syntymään. En tällä kertaa jaksanut nimittäin ottaa mahanpompahdus-kuvia.
Veronika Vaahterasta tuli aivan samannäköinen kuin isosiskostaan. Daniel ei enää synnytyskauhistelujen jälkeen jaksanut kiinnostua uudesta tulokkaasta, vaan kömpi vällyjen väliin heti tytön synnyttyä.
(Onnistuin taitavasti poistamaan kasvukuvat) Tässä Vilma lapsena, hänestä tuli aika nätti.
Tämmöiseksi on Vaahteroiden koti kerennyt kasvaa. Terassilla Nelli ja Vilma pelaavat shakkia.
Tässä vielä sisäkuva. Vasemmalla vanhempien makuuhuone, keittiö, vessa, olohuone, Veronikan huone ja Vilman huone oikealla.
Veeti ei tykännyt (miehekkäästi sinisellä verhoillusta) nukkumakoristaan, vaan uinui mieluummin jossain muualla. Raapimapuun maja oli yksi suosikkipaikoista.
Vilma asteli bussiin iloisin mielin ensimmäisenä koulupäivänään. Kymppiä ei vielä kuitenkaan tullut.
Niinpä isä sai avustaa läksyissä, jotta seuraavana päivänä Vilma olisi oikea tähtioppilas.
Samana iltana oli Veronikan aika jättää vauvavaihe menneisyyteen. Lue myös seuraava osa, niin näet, millainen tyttö hänestä kasvoi.
Ei mistään vaarallisesta ainakaan - eläintensuojeluviranomainen vain toimitti Vaahteroille Veeti-nimisen kollikissan Vadelman seuraksi.
Yhteiselo ei kuitenkaan alkanut toivotulla tavalla, nimittäin heti päästyään ovesta sisälle Veeti ryntäsi raatelemaan sohvaa. Se ja Vadelma eivät myöskään tulleet toimeen keskenään.
Vaikka Nellin raskaus oli aluksi ollut helppo (ei pahoinvointia), se vaati nyt veronsa. (Anteeksi muuten nämä jotkut kuvat, talon valaistustaso oli aluksi melko kehno.)
Vadelma sai ylennyksen varoitettuaan Kehruli-nimistä supertähteä. Tämä kissa on perheen rahantuoja!
Vähitellen Vadelma ja Veeti alkoivat tulla paremmin toimeen keskenään. Jatkuva sähinä oli vaihtunut iloiseksi leikinnäksi lähes kokonaan.
"Hei! Mahaa alkoi inhottavasti poltella, taisi alkaa närästämään se äskeinen spagetti. Saisinko Rennietä?"
Jep, synnytyksen aika. Nelli huusi täyttä kurkkua niin, että Danielkin vallan pomppasi säikähdyksestä ilmaan. Kissatkin heräsivät yleisöksi seuraamaan synnytystä.
Uusi tulokas oli tyttö, ja hänet nimettiin Vilmaksi. Vilma peri äitinsä ihonvärin, isänsä silmät ja molempien vanhempien blondit hiukset. Kuva ei ole mikään paras mahdollinen, mutta tuo Vilman "mitään en oo ottanut"-ilme oli niin ihana :,D
Hämmennyin hieman, kun heti Vilman synnyttyä perhetavoitteinen Nelli laski lapsensa maahan ja näytti tuommoista naamaa. Selvisi kuitenkin, että hän vihoitteli siitä ryöstöstä. Rasittavaa.
Talon keittiö saatiin uusittua, ja Veetille hankittua oma kori. Vadelma meni heti testaamaan sitä, eikä ottanut onkeensa vihjaustani noiden värien suhteen (Vadelman siis olisi pitänyt mennä tietenkin tyttömäisempään punaiseen).
Tullessaan töistä Daniel näki Nellin pihalla pitelemässä kurkustaan kiinni ja kaatumassa maahan. Daniel syöksyi autosta ulos tuhatta ja sataa, mutta selvisi, että Nelli vain opetti Vadelmaa leikkimään kuollutta :)
Yksi lapsi ei perhetavoitteiselle pariskunnalle riittänyt, eikä heillä ollut mitään syytä odotellakaan ennen seuraavan hankintaa. Kaikki työssäkävijät saivat jatkuvasti ylennyksiä, joten rahaakin oli tarpeeksi. Ei liikaa kuitenkaan, tietysti.
Ja mikä on ensimmäinen ajatus sängystä nousemisen jälkeen? Murtovaras. Aargh! Vihaan tuota raivostumis-toimintoa.
Uusi lapsi antoikin pian merkkejä itsestään nonstoppina. Nelli oksensi jopa keskellä yötä.
Ei uskoisi, että tuo on kissan mielestä kovin mukava paikka, mutta siinä Veeti viihtyi koko Nellin suihkutuokion ajan. Lieneekö sitten ollut loukussa?
Pian Vilman vauva-aika olikin hurahtanut ohi. Kasvu tapahtui koruttomasti keittiössä, ilman minkään sortin kekkereitä.
Tämmöinen söpöläinen hänestä kasvoi. Vilma on horoskoopiltaan rapu ja tavoitepisteitä on 5/5/9/5/1. Erittäin menevä marisija siis, suomeksi sanottuna potentiaalinen koulukiusaaja.
Ei, Vilma ei kiusaa Vadelmaa, vaan halaa sitä. Vaikka kissan ilme on paniikinomainen, se tykkäsi halihetkestä.
Ja näin nopeasti olemme edenneet jo toisen lapsen syntymään. En tällä kertaa jaksanut nimittäin ottaa mahanpompahdus-kuvia.
Veronika Vaahterasta tuli aivan samannäköinen kuin isosiskostaan. Daniel ei enää synnytyskauhistelujen jälkeen jaksanut kiinnostua uudesta tulokkaasta, vaan kömpi vällyjen väliin heti tytön synnyttyä.
(Onnistuin taitavasti poistamaan kasvukuvat) Tässä Vilma lapsena, hänestä tuli aika nätti.
Tämmöiseksi on Vaahteroiden koti kerennyt kasvaa. Terassilla Nelli ja Vilma pelaavat shakkia.
Tässä vielä sisäkuva. Vasemmalla vanhempien makuuhuone, keittiö, vessa, olohuone, Veronikan huone ja Vilman huone oikealla.
Veeti ei tykännyt (miehekkäästi sinisellä verhoillusta) nukkumakoristaan, vaan uinui mieluummin jossain muualla. Raapimapuun maja oli yksi suosikkipaikoista.
Vilma asteli bussiin iloisin mielin ensimmäisenä koulupäivänään. Kymppiä ei vielä kuitenkaan tullut.
Niinpä isä sai avustaa läksyissä, jotta seuraavana päivänä Vilma olisi oikea tähtioppilas.
Samana iltana oli Veronikan aika jättää vauvavaihe menneisyyteen. Lue myös seuraava osa, niin näet, millainen tyttö hänestä kasvoi.
tiistai, 20. helmikuu 2007
Osa 1: Alkukankeutta
Tervetuloa seuraamaan Vaahteroiden tarinaa! Jos et tiedä, mikä on legacy challenge, suosittelen käymään täällä. Pelaan vanhojen sääntöjen mukaan niitä kutakuinkin noudattaen, pisteitä en kylläkään laske. Mutta nyt, pitemmittä puheitta, siirrytään tarinan pariin. Kuvassa näette Daniel ja Vadelma Vaahteran, lc:n perustajat. (En kylläkään voi luvata tätä kirjoittaessani, jaksanko kasvattaa kissoja kymmentä sukupolvea...)
Ennen kuin päästetään tarina kunnolla alkamaan, tutustutaan vielä vähän Danieliin. Hän muutti Vadelman kanssa Kaunialaan, koska tahtoi perustaa perheen ja asettua aloilleen - hänen suurin toiveensa on saada 6 lasta, joista kaikki menisivät naimisiin. En haluaisi tässä kaikkivaltiaan roolissa tietenkään murskata kenenkään unelmia, mutta sori - ei tule tapahtumaan! Daniel on horoskoopiltaan rapu, ja hän pitää alusvaatteista sekä muokatuista hiuksista. Hän inhoaa hajuvettä.
Vadelma taas on burmalainen tyttökissa, horoskoopiltaan oinas. Hän on juuri saanut työpaikan statistina (viihdeura siis).
Tässäpä sankareidemme mainio röttelö. Daniel oli kuullut kauhutarinoita sim-raukoista, jotka olivat ostaneet ylisuuria ja ylihintaisia tontteja ja siten menettäneet lähes kaikki rahansa. Niinpä hän viisaana päätti ostaa hieman pienemmän tontin, mutta kuinka ollakaan, jonkin sortin verokarhu kävi kähmimässä hänen varojaan niin, että jäljelle jäi vain 4800§! Kummallista.
Ensimmäinen päivä uudessa kodissa sujui leppoisasti, Daniel sai töitä lainvalvontauralta vartijana. Naapureitakin kävi kylässä, ja Daniel sai itselleen jo ikioman stalkkerin (naisen, joka soittelee AINA. Myös yöllä).
Seuraavana päivänä oli Vadelman ensimmäinen työpäivä. Auto oli aika pramea jo aikaseissa vaiheessa, ainakin kun vertaa niihin simien kimppakyyteihin.
Koska Danielin työvuoro alkaisi vasta illalla, hän päätti suunnata kohti Stadia. Jos sieltä vaikka sattuisi löytymään se hänen haikailemansa vaimo...
Kaunis ehdokas löytyikin heti, nimittäin Irina Korpi. Vaikka Daniel kuinka liehitteli, Irina ei vaikuttanut kauhean kiinnostuneelta. Hän kuitenkin antoi Danielille puhelinnumeronsa, joten saa nähdä, mitä tapahtuu.
Heti taksin kyydittyä Danielin takaisin kotiovelleen, katua pitkin asteli varsin kaunis postinkantaja nimeltään Doris. Hänkin antoi Danielille numeronsa.
Yöllä susi kävi vierailemassa tontilla. Pirulainen kaivoi kuopankin.
Daniel sai heti ensimmäisenä työpäivänään (tai -yönään) ylennyksen!
Palkkabonuksilla saatiinkin nuhjuista kämppää hieman suurennettua. Eipä se vieläkään mikään luksusasunto ole, mutta ovatpahan sentään kaikki huonekalut sisällä...
Koska lisärahat olivat tarpeen, Daniel päätti opettaa Vadelmalle temppuja, jotta se saisi ylennyksen. Vadelma oppikin nopeasti puhumaan.
Vadelmaa jännitti seuraava työpäivä niin kovasti, että se piehtaroi koko yön likaisena pedissään. Hajupilvi vain jäi jälkeen.
Daniel toi töistä "ystävän" kotiinsa. Eiköhän Nelli tässä ole Danielin tuleva vaimo, hyvästi Irina ja Doris!
Päivä olikin mukava kaikille: Vadelma sai ylennyksensä sijaisnäyttelijäksi.
Bonuksilla sille saatiin hankittua kiipeilymaja. Vadelma tutustui leikkipaikkaansa samalla, kun tuleva pariskunta tutustui toisiinsa...
Seuraavana iltana Nelli tuli jälleen kyläilemään. Danielin laittaessa ruokaa Nelli meni vapaaehtoisesti täyttämään suden(kaivamaa)kuoppaa. Siinäpä oivallinen vaimo.
Maittavan juustopasta-aterian jälkeen Daniel pyysi Nelliä muuttamaan kanssaan yhteen - ja tämä tietenkin suostui. Pian yhteenmuuton jälkeen pariskunta vietti kihloja.
Nellin melko vähäisillä varoilla talosta saatiin tehtyä taas siedettävämpi. Hän toi mukanaan myös stereot, Maxis Hubaattorin sekä mieltymysmehua.
Tässä vielä Nelli uudistuneessa lookissaan. Kauniita ja komeita lapsia on varmasti tiedossa, vaikka Nellillä onkin vähän apinamainen suu - mikä ei kuitenkaan pääse oikeuksiinsa tässä kuvassa. Nelli on muuten perhetavoitteinen ja hänen elämäntavoitteensa on Terästitaaninaisen ammatti. Se ei ole kovinkaan kaukana, sillä Nelli on tällä hetkellä rikosetsivä.
Ja kukas se sieltä tulla tepsuttaa: herra murtovaras! Saatte arvata kahdesti, onko talossa varashälytintä.
Nelli sai kömpiä ylös sängystään ja soittaa poliisit paikalle. Varas oli kuitenkin liian liukasliikkeinen ja vei mukanaan sohvan ja tv:n. Kummallista, ettei kumpikaan lainvalvontauralla oleva Vaahtera voinut tehdä mitään varkaan pysäyttämiseksi...
Seuraavana päivänä töiden jälkeen vietettiin superromanttisia häitä keskellä olohuonetta. Vihkikaareen sun muihin hienouksiin ei ollut varaa, joten mitä sitä turhaan viivyttelemään. Ja onhan tuo sininen jakkupuku tosi hieno... Öh.
Vadelmalle puolestaan ei meinannut löytyä siippaa laisinkaan. Talossa ramppasi kyllä koiria jatkuvasti raapimassa juuri ostettua sohvaa.
Pian Nelli sai ilokseen huomata olevansa raskaana! Vimpula-koira seurasi vierestä mahan pyöristymistä.
Hetken kuluttua Vaahteroiden talon eteen kurvasi poliisiauto. Mitähän tällä kertaa on sattunut? Lue seuraava osa, niin se selviää.